Kaniinin alkukoti on Espanjassa, mutta ihminen aloitti kaniinien siirtoistutukset jo parituhatta vuotta sitten. Pohjolan valkean kaupungin asuttaminen on kaniinin ilmastollisen sopeutumiskyvyn äärirajoilla. Helsingin kaniinit muistuttavat ulkonäöltään länsieurooppalaisia villikaniineja, vaikka polveutuvatkin vaihtelevan värisistä ja keskimäärin kookkaammista jalostetuista lemmikkikaneista, joita omistajat ajattelemattomuuksissaan ovat vapauttaneet maastoon. Ruskeanharmaa maastopuku on turvallisin väri, joten monta sukupolvea luonnonvalintaa ei tarvita sen vakiintumiseen. Kaniini on rusakkoa selvästi pienempi ja hitaampi. Sen turvana on kyky kaivella luolia ja piileskellä niissä ja kasvillisuuden suojissa. Lisäksi kaniini on eläinmaailman tehokkaimpia lisääntyjiä. Kaniini voi rusakon tapaan syödä puutarhassa sekä ruohoja että varsinkin talvella puiden ja pensaiden kuorta ja oksankärkiä. Kaivelutaipumuksensa vuoksi kaniini voi olla puistonhoitajalle ja tontinomistajalle rusakkoa suurempi riesa.   Kaniini