Merilokki – kookkain lokkilajimme tunnistetaan mustasta selästä ja punaharmaista jaloista. Merilokki, kuten muutkin lokit, on moniruokainen. Se saalistaa paljon myös linnunpoikasia. Merilokki on rauhoitettu vain pesimäaikana. Helsingin edustalla niitä pesii nelisenkymmentä paria, useimmiten vain yksi luodollaan. Selkälokki on mustaselkäinen, kuten merilokki, mutta noin harmaalokin kokoinen ja keltajalkainen. Helsingin saaristossa niitä pesii satakunta paria ja kaupungin katoillakin joitakin kymmeniä. Selkälokki muuttaa trooppiseen Afrikkaan ja ilmeisesti saa sieltä hyönteismyrkkyjä elimistöönsä: Jos ravintotilanne on hyvä, myrkyt eivät estä lisääntymistä; jos ruokaa on vähän, pesintä häiriintyy ja poikaset sairastuvat. Virkeimmät poikaset taas joutuvat harmaalokkien suihin! Selkälokki on vaarantunut laji, jota on syytä suojella. Luonnollisesti se on myös kokonaan rauhoitettu. Harmaalokin tuntomerkkejä ovat seuraavat: kookas, harmaaselkäinen, keltainen silmä, iso nokka, jossa punainen pilkku, luisu otsa. Kalalokin ohella harmaalokki on valtalaji Helsingin edustalla. Se hyödyntää parhaiten ihmisten tarjoamia mahdollisuuksia, niin hyvin että on syrjäyttänyt monilta luodoilta muun linnuston. Harmaalokki syö pesimäluodoilla naapurien poikasia ja mm. syventää siten selkälokin ahdinkoa. Harmaalokki pesii myös katolla. Ämmässuolla biojäte maistuu. Kaatopaikalla onkin aloitettu harmaalokkien poistopyynti ennen muuta selkälokkikannan suojelemiseksi. Harmaalokin omat pesinnät onnistuvat hyvin, toisin kuin kala- ja selkälokin. Omatoimista talkooapua harmaalokkien vähentämiseksi ei silti kaivata! Pesimäaikaisesta rauhoituksesta poikkeaminen vaatii erityisluvan. Kalalokki on myös harmaaselkäinen, mutta harmaalokkia pienempi, mustasilmäinen ja pyöreäotsainen eli ”kiltin näköinen”. Kalalokki on runsain lokki sekä saaristossa että katoilla. Pesinnät onnistuvat saaristossa heikosti, kaupunkikatoilla kaiketi paremmin. Poikasten hypättyä katoilta maahan emot säikyttelevät ihmisiä huutamalla ja syöksymällä korvanjuuresta, mutta eivät noki. Katolla kuoriutunut lokki pesii itse kolmen vuoden päästä luultavasti katolla! Lokkien pesintää katoilla voi estää verkoilla ja vaarattomilla piikeillä. Kalalokki on kokonaan rauhoitettu. Naurulokki on helppo tunnistaa pienestä koosta, tummanruskeasta päästä ja rääkkyvästä äänestä. Se on pienempi kuin edelliset. Naurulokki on Helsingissä edelleen runsas varsinkin keväisin, suorastaan huhtikuinen kevääntuoja. Etelä-Suomen maaseudulta se on vähentynyt romahdusmaisesti. Espoon Suomenojalla (Finno) on nykyisin Etelä-Suomen suurin yhdyskunta. Parilla Helsingin luodolla on myös tiheitä naurulokkikolonioita. Naurulokki oli aikanaan Vanhankaupunginlahden tyyppilaji, muttei enää pesi siellä.   Harmaalokki