Rusakko on keskieurooppalainen tulokas, joka saapui Suomeen kaakosta ja toi mukanaan venäläisperäisen nimensä. Helsingin rusakko saavutti 1920-luvulla. Rusakko viihtyy avoimessa peltomaisemassa, mutta ei karta taajamametsiäkään. Rusakko uppoaa helpommin pehmeään lumeen kuin metsäjänis, eikä sille vaihdu syksyllä valkoista talvikarvaa, vaikka väri vaihtuu hieman harmaammaksi. Rusakko ei ole myöskään yhtä etevä puunkuoren syöjä talvisin, vaan pyrkii kuopimaan ruohoa esiinlumen alta. Se on kuitenkin metsäjänistä isompi ja vahvempi ja syrjäyttää sen helposti kaupunkioloissa. Rusakon lisääntymiskausi kestää kevättalvesta syyskesään, ja naaras synnyttää kaksi tai kolme poikuetta vuodessa. Poikaset syntyvät hyvin valmiina ja pystyvät juoksemaan ensimmäisenä elinpäivänään, mutta niiden paras puolustuskeino on huomaamattomana paikoillaan pysyminen. Emo sijoittaa poikasensa eri paikkoihin ja käy kunkin luona pikaisesti imettämässä kolmen viikon ikään asti. Tästä tavasta syntyy hmisille usein väärinkäsityksiä, kun poikasia kuvitellaan emon hylkäämiksi.   Rusakko