Tilhet ovat kaupungeissa vieraita pohjoisista metsistä. Ne saapuvat syksyllä ihmisten ilmoille, paikoille missä on saatavilla niiden erikoisherkkua, pihlajanmarjoja. Jos marjasato on huono, tilhiparvet jatkavat matkaansa nopeasti. Hyvinä marjavuosina tilhet kuitenkin pysähtyvät ruoka-apajien ääreen pitkäksi ajaksi. Tällöin he herättävät huomiota edestakaisilla lentopyrähdyksillään ja jatkuvalla hopeankirkkaalla kilinällään. Kiireettömällä kulkijalla on myös hyvä tilaisuus päästä ihailemaan tilhien pehmeää höyhenpeitettä töyhtöineen ja tyylikkäine väreineen. Helsingissä viimeiset marjakeskittymät jäävät tavallisimmin kadunvarsien pihlajarivistöihin ja niiden luona voi kuhista tuhansia tilhiä, joukossaan saman verran rastaita. Pihlajamäki kuulostaa tilhien paratiisilta, ja sitä se monina vuosina onkin! Yleensä Helsingin suurimmat marjalintuparvet kertyvät Mannerheimintien pohjoispään ruotsinpihlajiin. Valitettavasti tilhet ovat huonosti sopeutuneet kaupungin vaaroihin. Erityisen alttiita nopealentoiset tilhet ovat törmäyksille heijastaviin ikkunoihin, jolloin seuraukset ovat usein kohtalokkaat. Tilhien lento on nopeaa ja ruumiinkoko miltei rastaan luokkaa, jolloin törmäyksestä tulee raju. Tiheästä parvesta voi kerralla tuupertua monta lintua. Keväällä yksittäisiä tilhiparvia saattaa vielä hetkellisesti kohdata kaupungissakin, kun ne paluumuutollaan pohjoiseen noukkivat matkaevääkseen talven yli jääneitä koristepensaiden marjoja.   Tilhi